Niklas Grönlund valittiin maajoukkueryhmään Pohjola-leiriltä

15.3.2017

Karhu-Kissa -kasvatti Niklas Grönlund pelasi viime viikonloppuna itsensä Pohjola-leirin päätteeksi 40 pelaajan maajoukkuerinkiin.

 Yleinen käsitys pääkaupunkiseudun kiekkovanhempien mielissä on se, että maajoukkueeseen nousee ainoastaan niin sanotuista logo-seuroista. Seuroista, jotka pelaavat SM-liigaa tai KHL:ää.

Jääkiekkoliiton Eteläisen alueen seurasiirrot ovat viime vuosina olleet hurjia. Tänä vuonna näyttää pitkästä aikaa siltä, että seurasiirtoja ei tehtäisi entiseen malliin. Edelleen niitä on silti paljon!

Eniten seurasiirtoja tapahtuu vanhempi E ja vanhempi D-juniori-ikäisenä. Moni iskä ajattelee, että jos C-ikäisenä (15 v.) ei pelaa logoseurassa, ei pelaa jatkossa ainakaan SM-liigaa tai muita rahasarjoja.  

Tässä iässä nuoren urheilijan pitäisi urheilla kaikkien tutkimusten mukaan monipuolisesti useita eri lajeja. Nuorena ja lapsena pitää käydä koulua sekä liikkua monipuolisesti. Uskoisin sen olevan paras yhtälö mahdolliselle ammattilaisurheilijan polulle. Toki, onnella on myös aina pieni rooli tässä elämän jännittävässä näytelmässä.  

Iskä haluu

Olen usein ihmetellyt, että miksi vanhemmat alkavat keulia juuri tässä vaiheessa? Yllättävän usein perheen iskä alkaa siirtää pientä NHL-lupaustaan vielä siten, että poika ei tiedä mitään tulevasta seurasiirrostaan.

Ymmärrän hyvin, että seurojen välillä valmennuksen taso vaihtelee. Jääkiekko etsii koko ajan hyviä valmentajia seuroihinsa. Tehtävä ei ole helppo.

Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma; harvoin, tuskin koskaan pelaajasiirtoja suhmuroiva isä osaa ajatella poikansa parasta. Hän usein ajattelee vain itseään.

Osaako isä tarkastella, että miten poika soveltuu uuteen seuraan? Ei osaa. Tietääkö isä, että mitä omassa seurassa tapahtuu ja miten valmennusta ajatellaan pitkäkestoisena prosessina? Ei osaa. Osaako iskä katsoa, että oman joukkueen peli on kehittynyt? Ei osaa.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen nähnyt näitä pelaaja-agentteja monia. Liian monia. Kolmesti minut on haastettu oikeuteen, kun en ole suostunut kesken Jääkiekkoliiton siirtoajan päästämään poikaa toiseen seuraan ilmaiseksi.

Niklas Grönlund on mainio esimerkki siitä, että kasvattajaseurassa on hyvä olla. Eteenpäin pääsee, kunhan urheilee monipuolisesti ja tekee töitä myös omien harjoitusten ulkopuolella: vapaaehtoisesti.

Pohjolaleirin valinnalla ei sinänsä ole pitkässä juoksussa merkitystä. Niklaksen ammattilaisuran tulevaisuus on jatkossa kiinni edelleenkin eniten hänessä itsessään. Karhu-Kissat seurana haluaa tarjota tässä matkassa urheilijalleen laadukasta ja kehittävää valmennusta.

Toivon Niklakselle loistavaa kevättä ja upeaa tulvaisuutta niin urheilussa kuin elämässä!

Jari Kostiainen