Häviämisen hieno taito

Pelimies haluaa voittaa. Herkästi myös vanhemmat haluavat varjella lasta pettymyksiltä, toivovat joukkueen menestystä, omalleen onnistumisia ja paljon maaleja. Mutta joukkueelle myös tappio on väistämätön eikä sellaista supermiestä tai -tiimiä ole olemassakaan, joka ei välillä notkahtaisi tai kohtaisi voittajaansa. Mutta tappiostakin voi löytää paljon hyvää ja parhaimmillaan epäonnistumiset ja virheet ovat hieno mahdollisuus oppia uutta suorituksesta ja tekemisestä.

Miten häviöt sitten kuitataan, etenkin jos joukkue tuntuu etenevän tappiosta toiseen? On inhimillistä ulkoistaa ja pyrkiä löytämään syy tappioon oman itsensä ulkopuolelta. ”Kaveri ei puolustanut”, ”Ne ei pelannu reilusti”, ”Tuomari oli huono”, ”Mulla oli nälkä.”. Kuulostaako tutulta? Oman virheen myöntäminen ja sanoittaminen onkin jo osoitus oman tekemisensä vastuunkannosta, mutta se ei ole helppoa eikä ehkä silti taita harmia yhtään pienemmäksi. Pettymys on kuin katkeraa kalkkia ja kitkerää suolaa haavoissa. Se painaa mieltä, vatsaa vääntää, ärsyttää, tavarat lentelevät ja kiukku purkautuu rasittavaan pikkusiskoon.

Keskustelussa eri urheiluvaikuttajien, valmentajien ja urheilijoiden kanssa pohdittiin keinoja tappiomielialan lieventämiseen. Valmentajat tahollaan osaavat asettaa häviön mittakaavaan joukkueen kaikkeen tekemiseen nähden. Valmentajan tehtävänä on opettaa ja auttaa, viedä joukkuetta ja pelaajia pienin askelin kohti päämäärää, toteaa Juha Juujärvi, jääkiekkovalmentaja ja opettaja. Positiivinen palaute oikeassa kohdassa on aina paikallaan. Tsemppiä tarvitsee silloinkin, kun ei niin kulje.

Vanhemmille löytyy kannustamisen paikka jäähallin ja lajitaitojen ja -tietojen ulkopuolelta. Juniorikiekkoilijan elämässä on monta muutakin osa-aluetta, joista löytyy ilon aiheita, onnistumisia ja kivaa tekemistä. Välillä tekee ihan hyvää siirtää ajatus ja huomio muihin juttuihin, jatkaa Juujärvi.

HJK:ssa naisjalkapalloilijoita valmentava Joonas Rantanen miettii myös, että oli pelin lopputulos mikä tahansa, on ajoittain hyvä palauttaa mieleen perimmäiset syyt, kuten liikunnan ilo, kaverit, yhteinen tekeminen ja kehittyminen, joiden takia urheilee. Lapselta voi myös kysyä yksittäisen pelin jälkeen näkemyksiä ottelun tarjoamista onnistumisista ja opeista, olipa takana sitten voitto tai tappio. Ohjata näin lasta näkemään myös heikon pelin tai suorituksen hyvät puolet ja opit.

Suorat ja ytimekkäät neuvot jääkiekkoilijoilta naulaavat tappion taltuttamisen.

”Kannattaa vaan keskittyä omaan tekemiseen, tehdä se mahdollisimman hyvin ja tsempata siinä sivussa muita. Ei se sen ihmeempää ole.”
Sinuhe Wallinheimo

”Ota löysin rantein äläkä surkuttele. Keskity niihin asioihin, mitkä osaat hyvin. Luovuttaminen ja muiden syyttely on helpoin ja surkein vaihtoehto.”
Jesse Joensuu

Tappion nieleminen heti suorituksen jälkeen voi olla hankalaa, mutta ei ole juuri siinä hetkessä välttämätöntäkään. Usein lapsi tarvitsee apua ja tukea tunteiden käsittelyyn, mutta pettymysten käsittely ja niistä ylipääseminen vie lasta ja nuorta eteenpäin. Voi olla myös ihan eduksi oppia häviämistä jääkiekon kautta, sillä on paljon mahdollista, että elämässäkin tulee vielä joskus pataan. Mutta siitäkin selviää.

Kirjoittaja on Karhu-Kissojen haamubloggaaja.