Koulu ja kiekko kulkevat hyvin kimpassa

Paloheinän jäähallia pitää kotihallinaan Karhu-Kissojen B2 -ikäluokan joukkue. Perjantai-illan kotipeli on alkamassa ja joukkueenjohtaja Jyrki Katajamäki ehtii vielä tankata omat eväänsä ja tarkistaa, että pelaajalista kotijoukkueen osalta on oikein. Kun pelaajat ovat lämmittelemässä ulkona, on hyvä hetki käyttää odotteluaika hyödyksi ja hoitaa juoksevia asioita. Leikillään Katajamäki tarjoaa tarkastettavaksi laukussa odottavia 9-luokkalaisten matematiikan kokeita.

Niin, Katajamäellä on iso kasvattajan rooli. Sen lisäksi, että hän on siviilissä B2 -joukkueen joukkueenjohtaja sekä maalivahtivalmentaja, toimii hän virassaan Haagan peruskoulun opettajana ja vararehtorina. Molemmista, sekä kiekosta että koulusta, hänellä on vakuuttava kokemus. Kausia opettajana on takana jo pitkälti kolmatta kymmentä, jääkiekkotaival alkoi 6-vuotiaana Karhu-Kissojen kiekkokoulusta. Jääkiekkomeriittejä on pitkä lista. Katajamäki on toiminut maalivahtina Karhu-Kissoissa ja HIFK:ssa, opiskeluaikonaan HPK:ssa maalivahtivalmentajana ja työn ohella maalivahtivalmentajana niin Karhu-Kissoissa kuin Kiekko-Vantaassa.

Valmentajalla on vahva vaikuttamisen mahdollisuus

Kun tarkastellaan, miten koulu näkyy joukkuetoiminnassa, kiittelee Katajamäki B2 -junioreiden “työpariaan”, vastuuvalmentaja Emppu Grönlundia, joka on Katajamäen mukaan hyvin hereillä nuorten koulunkäynnin osalta. Joukkueessa on valmennuksen taholta selkeä asetelma koulun ja kiekon suhteen; koulu tulee aina ensin. Paras yhdistelmä on Katajamäen mukaan se, että koti, koulu ja valmennus toimivat tiiviissä yhteistyössä. Varsinkin silloin, jos vanhemmilla ilmenee huolta nuoren koulunkäynnistä. Valmentaja on kuitenkin lapselle, ja etenkin jo vähän tavoitteellisemmin treenaavalle nuorelle, esikuva ja oppi-isä, jonka neuvoja hän pyrkii toteuttamaan. Tällaisesta valmennuksen osallisuudesta pelaajan opiskeluun Katajamäellä on myös hyviä kokemuksia, ja vuosien aikana yksittäisten pelaajien koulunkäyntiin on pystytty vaikuttamaan hyvinkin positiivisesti.

Eikä urheilevan nuoren työn sarka lopu vielä tähän, sillä koneiston virittämisessä keskeisessä roolissa ovat myös ravinto, lepo ja muut vapaa-ajan aktiviteetit. “On ihan selvä, että jos monipuolisesta ja riittävästä tankkauksesta ei huolehdi, loppuu polttoaine kesken”, summaa Jyrki ravinnon merkityksen. Oikeastaan sama pätee myös lepoon ja riittävään yöuneen. Vapaa-ajan vieton ja nukkumisen takapiruna häilyy vielä nykyajan kännykkään sidottu elämäntyyli. Näistä kaikista puhutaan joukkuetoiminnassa ja toistuvasti muistutetaan myös vanhemmille.

Liikunta auttaa keskittymään

“Jos ajatellaan liikuntaa yleisesti, niin sen vaikutus kasvavan lapsen ja nuoren elämään on erittäin positiivinen”, arvioi Jyrki. Liikkuminen tuo hyvää vastapainoa koululle ja opiskelulle, ja sen merkitys oikeastaan vielä korostuu vähän vanhemmilla lapsilla. Siinä vaiheessa, kun koulun yhteydessä pitää alkaa ottaa haltuun isompia kokonaisuuksia, on selvästi havaittavissa, että perusterve, hyväkuntoinen lapsi jaksaa liikunnan avulla keskittyä paremmin myös koulutehtäviin.

Liikuntaluokalla kiritään koulussakin

Katajamäen opinahjo, Haagan peruskoulu on myös tunnettu stadin ensimmäisenä liikuntapainotteisena alakouluna. Liikuntapainotteisuus käynnistyi jo vuotena never forget eli 1995 ja on säilynyt siitä asti, vaikka trendit, painopisteet ja kaupungin opetussuunnitelmat ovat myös kouluelämässä vuosien aikana eläneet. Haagan opettajilla on ollut myös vahva rooli helsinkiläisen koululaisurheilun ylläpitäjinä. Viime vuosina vetoapua koululaisurheiluun on tullut myös muista kouluista, sillä tällä hetkellä liikuntapainotteisia alakouluja on Helsingissä viisi.

Jyrkin kokemuksen mukaan Haagan liikuntapainotteisten luokkien koulumenestys on ollut perusopetusluokkiin verrattuna hieman korkeampi. Syytä tähän Katajamäki ei osaa nimetä, sillä asiaa ei ole virallisesti tutkittu, mutta arvelee liikkumisen tuovan hyötyä koulutehtäviin tässäkin kohtaa. Muita syitä tentattaessa Katajamäki pohtii, että liikunnan tai urheilun aktiiviharrastaminen vaatii lapselta ja nuorelta pitkäjänteistä otetta ja sinnikkyyttä, sillä samoja harjoitteita toistetaan uudestaan ja uudestaan eikä kehitystä tapahdu kiviä potkimalla. Harjoittelu antaakin vahvan ymmärryksen työnteon merkityksestä. Lapset ja pelaajat ovat tietenkin yksilöitä, mutta liikuntapainotteisilla luokilla ilmenee usein myös kipinöivää kilpailuviettiä, ja oppilaat haluavat usein menestyä liikunnan ohella muutoinkin. Kolmantena syynä Katajamäki pyörittelee myös kodin ja vanhempien roolia. Jos lapsi harrastaa vaikkapa jääkiekkoa, vaatii se sitoutumista, aikataulutusta, kuskausta, kokkausta ja kannustamista myös vanhemmilta. Vaikuttaa siltä, että kun koko perhe on sitoutunut urheiluun, niin samaa sitoutuneisuutta on myös lapsen tai nuoren koulunkäyntiä kohtaan. Tällöin kotoa käsin huolehditaan myös koulutehtävät ja opiskelu. Joko vanhempien patistelemana tai lapsi itsenäisesti.

“Mutta koulumenestys ei ole elämän ainut mittari”, muistuttaa Katajamäki keskustelun päätteeksi. Esimerkiksi ryhmässä toimiminen, muiden huomioiminen, pitkäjänteisyys tai toisten kunniottaminen ovat sellaisia oppeja ja taitoja, joita on hieno mahdollisuus harjoittaa ja omaksua elämää varten joukkueurheilun kautta.