Juttukumppanina huoltaja Kokkonen
On oikeastaan kummallista,
miten jääkiekon yhteydessä huoltajista puhutaan niin vähän.
Huoltajan rooli on kuitenkin äärimmäisen tärkeä; siinä missä
valmentaja vaatii ja on joukkueessa jääkiekon asiantuntija, on
huoltaja askeleen lähempänä pelaajaa. Huoltaja huolehtii taustalla
varusteista ja kaikesta mahdollisesta. Parhaimmillaan huoltaja saa
luotua tiiviit henkilökohtaiset suhteet pelaajiin. Hän on
juttukumppani, ehkä jopa isä-hahmo, joka huolehtii myös henkisestä
pelikunnosta.
Huoltaja, joka on kulkenut koko pelaajapolun
Tällä kaudella Pirkkolan jäähalliin kotipesänsä siirtäneen U20 -joukkueessa toimiva Mika Kokkonen on todellinen pitkän linjan huoltaja. Hänen tiensä Karhu-Kissoihin kulki tuttuun tapaan pojan harrastuksen kautta. ”Poika aloitti ensin kiekkokoulussa, joukkuetoimintaa katselin yhden kauden katsomosta, mutta kun joukkueeseen ei oikein löytynyt huoltajia, tartuin itse siihen pestiin”, muistelee Kokkonen huoltajapolkuaan taaksepäin.
Nuorimpien joukkueiden kohdalla huoltajan tehtävät ovat kovin intensiivisiä. Pikkujunnuissa huoltaja katsoo perään, että kaikille pelaajille saadaan varusteet päälle, erkat mailaan ja luistimennauhat kireälle. Huoltaja vie kaukaloon kiekot ja maalit, täyttää vesipullot, juottaa, tsemppaa ja auttaa kaikessa mahdollisessa. Nuorimpien kohdalla tunnelma on siinä mielessä kevyempi, että mahdolliset tappiot on usein nopeasti kuitattu. ”Pelin jälkeen häviö oli monesti unohdettu jo pukukoppiin mennessä, sillä siellähän odotti jo suihkuralli ja muut päivän koitokset.”
Pelaajien kasvaessa huoltajankin toiminta muuttaa osin muotoaan. Pelaajat kehittyvät eri tavoilla ja eri rytmissä, mikä vaatii huoltajalta psykologista pelisilmää ja taitoa kohdata pelaaja hänelle sopivalla tavallaan. Huoltajalle tulee merkittävä rooli myös kommunikoinnin ylläpitäjänä. Vanhemmille saatetaan antaa vinkkejä varusteista, vähän myöhemmässä vaiheessa huoltajat toimivat myös pelaajien ja valmentajien välillä olevana sidoksena. Huoltajathan toimivat edelleen pelaajien kanssa pukukopissa, missä valmentajat poikkeavat vain sen verran, että käyvät läpi treenin tai pelin tapahtumat. Tämän enempää Kokkonen ei koppielämää avaa. Nämä ovat niitä Las Vegas -hommia ja siellä pysyvät.
Miltä näyttää huoltajan arki?
Vanhemmissa ikäluokissa hommaa on enemmän. Hallille tullaan 1,5 – 2 h tuntia ennen harjoituksia, jos vain työt antavat myöten. Tohina alkaa heti, mutta kahvit keitetään kuitenkin ensin. Kokkonen kuvaa, että ovat huoltajakollegansa Marko Sundströmin kanssa jakaneet hommia esimerkiksi siten, että hän huolehtii peli- ja treenipaitojen pyykkäyksen, kollega järjestää tarvittaessa pelaajien eväät. Teroitusmahdollisuus on jokaisen treenin tai pelin yhteydessä. Huoltajat hoitavat varustekopista ja sinne takaisin muun muassa pelipaidat, kiekot, erkat, sukkateipit ja juomapullot. Treenien jälkeen voi kulua reipas tuntikin, varsinkin jos jää pelaajien kanssa käymään läpi kuulumisia.
”Nyt kuluvalla viikolla maanantai oli viikon ainut harjoitusvapaa. Viikonloppuna lähdettiin jo lauantaina Iisalmeen sunnuntaista peliä varten. Selkeän 1-8 -voiton jälkeen oli mukava lasketella bussilla kohti etelää. Pirkkolassa siirrettiin kamat takaisin varastoon ja polkaisin siitä sitten yöllä kotiin”, Kokkonen summaa.
Takana mukavia kilometrejä, reissuja ja jäähalleja
Käytettyjä tunteja tai kuljettuja kilometrejä on tässä vaiheessa enää turha laskea. Aikaa kuluu – ja reilusti. Hyvinä muistoina aiemmilta vuosilta on mielessä säilyneet perinteinen turnausmatka Nizzaan ja se joulupäivä, jolloin lähdettiin joukkueen kanssa Kanadaan. Osallistujia oli matkassa niin paljon, että perillä kuljettiin bussilla ja pelaajille oli järjestetty kotimajoitus paikallisiin perheisiin. Vuosien varrella pelaajien vanhemmista on tullut myös ystäviä. Hyvä, luottamuksellinen suhde on rakentunut myös monen pelaajan kanssa. Joku saattaa yhä soitella, vaikka pelaakin jo muualla.
U20 -ikäluokan kauteen kuuluu myös vieraspelejä ympäri Suomea; onhan sarjassa joukkueita muun muassa Turusta, Kajaanista, Joensuusta, Imatralta ja Oulusta. Lähempänä oleviin vieraspeleihin Kokkonen ja Sundström lastaavat pakettiautoa; teroituskone, työkalut, pelipaidat ja sukat, juomapullot, erkat, eväät, lääkelaukku ja ensiapu -kamat. Niin, näillekin on toisinaan käyttöä ja siksi paikalla on kaksi huoltajaa, jotta toinen voi tarvittaessa siirtyä pukukopin puolelle paikkaushommiin. Mutta kunhan päästään perille vierashalliin, juodaan taas tsufet. Tapana kun on, että kotijoukkue tarjoaa kahvit.
Ilo päästä hallille!
Kokkoselle suuri riemu on ylipäätään hallille pääseminen; se, että näkee poikien treenaavan ja kehittyvän. Hallille lähdetään ilon kautta ja pojillakin on hyvä tekemisen meininki.
Tervetuloa Pirkkolaan katsomaan U20 -kotipelejä!
Juttu on julkaistu alunperin Kissankäpälässä 2021. Kuvat Kokkosen käsialaa.