Puheenvuoro seura-arjesta sai osallistujat liikuttumaan

Karhu-Kissojen strategiatyö on käynnistetty erilaisin kyselyin. Lasten harrastamisen ja seuratoiminnan näkökulmasta kyselyä on jaettu myös eri sidosryhmille. Yllätyksekseni sain puhelun Olympiakomitean seuratoiminnan johtaja Jaana Tullalta. Hän oli kyselyymme vastannut ja mielessään todennut, että Karhu-Kissoissa ollaan nyt oikeiden asioiden äärellä. Siksi Tullalta kävi myös kutsu Olympiakomitean mediatilaisuuteen, jossa katselmoitiin seurojen tilannetta koronan jälkeen, mutta uusien haasteiden parissa. Karhu-Kissojen lisäksi oman puheenvuoronsa pitivät Olympiakomiteasta Jaana Tulla ja Jan Vapaavuori sekä Suomen Palloliiton Hannu Tihinen. 

Energiakriisi sai jään hinnan nousuun 

Lupauduin pitämään puheenvuoron energiakriisin vaikutuksista urheiluseuran näkökulmasta. Aihetta pohdittuani, totesin, että seuran kannalta minulla ei oikeastaan ole paljoa sanottavaa. Selkeimmin energiakriisi näyttäytyy meille jään hinnankorotuksina, joita on tehty tänä vuonna jo kahteen kertaan. Halleilla myös huhutaan, että korotukset eivät jää tähän. Inflaation myötä myös monet muut kustannukset ovat nousseet.

Kuinka kauan lompakko kestää? 

Jos rehellisiä ollaan, niin hintojen nousu on ongelma seuralle vain välillisesti. Todellinen ongelma on se, miten vanhempien lompakko kestää lapsen harrastuksen nousevat kustannukset. Samalla kun muun muassa varusteiden hinnat ovat yhtä lailla nousseet. Eikä kyse perheissä ole pelkästään lapsen harrastuksen kustannuksesta, vaan perheiden arjessa ihan kaikki muukin on kallistunut. Suurin huoleni energiakriisin kohdalla on se, että monissa perheissä joudutaan todella puntaroimaan paljonko harrastukseen voi laittaa rahaa, mihin palkka riittää ja jos jostain joudutaan säästämään, niin mistä säästetään.

Markkinahäiriön lisäksi yhteiskunnassa on kroonistunut tila 

En malta olla siirtymättä energiakriisin haasteista muihin yhteiskunnan kustannuksiin. UKK instituutti on jo vuonna 2018 todennut tarkastelussaan, että suomalaisten liikkumattomuus aiheuttaa yhteiskunnalle vuosittain 3,5-7 miljardin euron kustannukset. Samassa yhteydessä on nostettu esiin, että ”ongelman ydin on passiivisissa lapsissa ja nuorissa, sillä vain pieni vähemmistö liikkumattomista lapsista löytää kuntoilun aikuisiällä.” Harrastustoiminnan, kuten liikunnan, avulla on mahdollista ehkäistä myös nuorten mielenterveydellisiä haasteita ja syrjäytymistä.

Tässä kohdin mieleeni rakentuu erikoinen yhtälö. Kun liikkumattomuus on Suomessa kroonista ja aiheuttaa hullun suuria kustannuksia, miten on mahdollista, että Karhu-Kissoissa ja muissa meidän kaltaisissamme seuroissa tehtävä ennaltaehkäisevä työ lepää täysin vapaaehtoisten aikuisten pyörittämänä ja joukkueen pelaajien vanhempien kustantamana? 

Kansanedustaja Pauli Kiuru on aiemmissa puheenvuoroissaan todennut, että ”urheiluseuroissa yli puoli miljoona aikuista tekee vapaaehtoistyötä keskimäärin 10 tuntia kuukaudessa. Vapaaehtoistyön teoreettinen arvo on noin 1,6 miljardia euroa vuodessa. Sen korvaaminen palkallisella työllä on käytännössä mahdotonta.”

Me toki tunnistamme heti, että 10 tuntia kuukaudessa, tai edes viikossa, ei ole vapaaehtoistyön todellinen toteutuma.

Valinta yhteisöllisyyden ja yhteisen hyvän puolesta 

Seurapaitapäivän 27.9. hengen mukaisesti toteamme, että yhteisöllisyys on urheiluseuratoiminnan suurin vahvuus. Pari päivää aiemmin vietettiin valmentajan päivää, mutta minun nöyrimmät kiitokseni kuuluvat valmentajien lisäksi kaikille niille vapaaehtoisille; huoltajille, joukkueenjohtajille, muille toimihenkilöille, jotka seuramme toiminnan mahdollistavat! Toki peräänkuulutan yhteiskunnallisia tahojen tukea ja yritysvastuuta, kun kyse on valinnoista. Mitä asioita sinä haluat edistää? Kenen puolella seisot? 

Viime viikolla pidimme arvo -työpajoja seurassa urheileville lapsille ja nuorille. Työn alla olevassa strategiassa linjaamme, missä haluamme seuramme olevan tulevaisuudessa, mitä tavoittelemme tai mille arvopohjalle toimintamme perustuu. Arvojen luontiin halusimme osallistaa myös lapsia ja nuoria, sillä kysehän on heidän harrastuksestaan. Siitä, mikä on heille tärkeää. 

Yhdessä ryhmässä pelaaja toi oman vastauksensa minulle. Hän ei halunnut viedä sitä yhteiseen tauluun. Illalla olin itsekin vähän väsynyt. Työpäivä oli ollut vaativa, sen päälle arvo -työpajat ja kotona vielä omien lasteni läksy- ja koekuulustelua. Mieleeni tuli pelaajan jättämä lappu, johon hän oli kirjoittanut 

Minulle tuossa vastauksessa välittyi se kaikki; rakkaus tekemiseen ja harjoitteluun, intohimo, tavoitteellisuus, sitoutuneisuus, halu kehittyä ja menestyä, kunnioitus, kiitollisuus ja rakkaus vanhempia kohtaan. Mietin, että pelaaja tällä valinnallaan vahvisti samalla myös omaa valintaani olla tämän yksittäisen pelaajan, hänen joukkueensa ja kaikkien seurassa urheilevien lasten ja nuorten apuna ja tukena. 

Näin vaalienkin lähestyessä minulla on yhteiskunnallisille toimijoille ja yrityksillekin kysymys; mikä on sinun valintasi tai mihin laitat oman osuutesi? Nämä lapset ja nuoret ovat kuitenkin meidän tulevaisuutemme.