Tsemppiä isi, me rektataan teidät!

Suomen jääkiekkohistoriassa on onneksi hyviä esikuvia ja esimerkkejä voitoista, tehdyistä maaleista, tuuletuksista, maailmanmestaruuksista. Opit ovat tarttuneet hyvin, sillä isänpäivänäkin nähtiin hurmoshenkiset voittojuhlat, jossa loppusummerin jälkeen varusteet lentelivät jään pintaan.

Kiekkoperheissä nuorimpien ikäluokkien isänpäiväperinteisiin kuuluu aamukaffen ja onnittelukorttien ohella isät vs. lapset jääkiekko-ottelu. Karhu-Kissojen F1/10 -ikäluokka otti mittaa isistä heti aamupäivän treenivuorolla. Otteluun osallistui pelaajia useampi ketju, ja vaikka molemmissa päädyissä vaihtopenkit pullistelivat pelaajista, sujuivat vaihdot lennokkaasti.

Vääntö oli pelissä tasaista, mutta peli oli myös tunteikas ja herätti keskustelua. Pelaajilta ei jäänyt huomaamatta toistuvat paitsio-rikkeet isien puolelta, vaikka pelissä ei varsinaisesti paitsiosääntö ollutkaan käytössä. Ärsytti ja ihmetytti silti, etteivät aikuiset paitsiota vielä tunne. Toisaalta isät pääsivät loistamaan vahvalla ja esimerkillisellä syöttöpelillä, jonka ansiosta isien vastahyökkäykset olivat nopeita ja etenivät sulavasti poikien maalialueelle.

Peli päättyi F1 -joukkueen voittotansseihin lukemin 9-8. Isät eivät olleet yllättyneitä, sillä pohkeissakin tuntui, että alkaa lähestyä jo aika, jolloin nuorempi sukupolvi painelee osaamisellaan ohi ja läpi vaikka längistä.

Iltapäivän puolella käynnistyi Karhu-Kissojen G12 eli nuorimman ikäluokan koitos isiä vastaan. Itsevarmuus oli huipussaan jo ennen peliä ja kopissa oltiin aivan varmoja, että iskät rektataan mennen tullen. Puutteet isien varusteissa ihmetytti ja omalle isälle suositeltiin lämpimästi hartiasyndejä, jotta selviää tulevista taklauksista.

Jääaikaa oli sunnuntai-iltapäivään G12 -joukkueelle reilusti. Niinpä ennen varsinaista grande finalea lämmiteltiin jäällä luisteluharjoitteilla ja pelattiin kahdessa päädyssä pienpelejä isiä vastaan.

Olkoon tämän isänpäivän opetus se, että pelit kannattaa pelata vasta kentällä eikä etukäteen. Ison kentän tasaväkinen kamppailu päättyi lopulta tasapeliin 8-8. Ehkä jotain jäi hampaankoloon. Harjoitellaan vuosi eteenpäin ja sitten katsotaan uudestaan, faijat!