Positiiviselle kannustukselle on kysyntää, kertoo kysely

Hei, toivottavasti olet voinut hyvin ja pysynyt kevään terveenä. Kiitos muuten vastauksista! Muistatko, kun alkuvuonna lähetimme pelaajille sähköpostiin kyselyn Karhu-Kissojen psyykkisen valmennuksen tilasta? Onhan siitä jo kulunut kotvanen. Toiveena oli, että vanhemmat juniorit vastavat kyselyyn itse, nuorimpien pelaajien kohdalla vanhemmat auttavat vastausten kirjaamisessa. Kyseltiin kaikenlaista, erityisesti valmentajiin liittyvää; minkälainen on mielestäsi hyvä valmentaja, onko omassa valmentajassasi jotain, mistä pidät. Entä jotain, mistä et pidä?

Tässä pieni yhteenveto pelaajilta tulleista vastauksista. Saimme teiltä 49 vastausta ja niistä välittynyt yleiskuva oli se, että suuri osa vastanneista pelaajista on valmennukseen tyytyväisiä.

Näin te vastasitte

Pidän valmentajastani, koska

• hän neuvoo ja opettaa

• hän kehuu ja kannustaa

• hän on tasapuolinen ja reilu

• hän on vaativa ja tiukka

• hän tietää jääkiekosta

• hän antaa palautetta, miten voisin parantaa

• hän heittää hyvää läppää ja on hauska

Mutta en pidä valmentajastani, koska

• hän huutaa

• hän ylireagoi

• hän on liian tiukka

Vastauksia tuli laidasta laitaan, sillä jokainen pelaaja on oma persoonansa ja kokee asiat omalla tavallaan. Kun toinen arvioi omaa valmentajaansa huutajaksi ja liian ankaraksi, pitää toinen samaa valmentajaa riittävän jämäkkänä. “Näin se juuri on”, vahvistaa psyykkisen valmennuksen asiantuntija, neuropsykologi Nina Uusitalo. “Valmentajalla saa olla auktoriteettia ja hän voi olla tiukka, mutta saatujen vastaustenkin perusteella tärkeintä on, että valmentaja on positiivinen, tasapuolinen ja kannustava. Kaikki nämä ovat kuitenkin yksilöllisiä kokemuksia; toinen voi pitää “huutamista” ohjaamisena, toinen suhtautuu siihen herkemmin ja tulkitsee sen haukkumiseksi tai jopa kiusaamiseksi. Valmentajan ammattitaitoon kuuluu hallita sellaiset vuorovaikutustavat, jotka eivät vahingoita ketään ja tukevat pelaajien kehitystä.” Kyselyssä vahvimpana noussut havainto ei ole Uusitalollekaan yllätys. On ihan yleisesti tiedossa, että valmennuksessa tai elämässä yleensäkin parhaisiin tuloksiin päästään kannustavassa, yksilöitä huomioivassa ja positiivisessa ilmapiirissä. Nämä toiveet nousivat nuorten urheilijoiden kertomina myös tässä kyselyssä todella vahvasti esiin. ”Lapset ja nuoret ovat kovin viisaita. Aikuisten kannattaisi useammin pysähtyä kuuntelemaan heitä”, pohtii Uusitalo.

Kaikki palaute ja erilaiset tuntemukset ovat todella tärkeitä ja antavat seuralle mahdollisuuden kehittyä ja tarkastella omaa toimintaa toisella tapaa. Omia vuorovaikutustapojaan valmentajan on hyvä tunnistaa ja tarvittaessa sopeuttaa. Erityisesti kyselyyn kirjatut “kolme toivetta valmentajalleni” antavat suoria vinkkejä pelaajilta valmentajille:

• enemmän selitystä pelipaikoista ja roolien eroista

• vaihtelua treeneihin

• riittävän palautumisen ja levon huomioiminen

• positiivista palautetta, rakentavaa keskustelua virheistä ja siitä, mitä pitää parantaa

• ettei kukaan kiusaisi, kuittailisi tai olisi ääliö

Valmentajien koulutus käynnissä

Osin vastauksiinkin perustuen ensimmäiset Lasten ja nuorten urheiluvalmentajan Aivotaidot -koulutukset ovat olleet käynnissä jo huhtikuusta lähtien Nina Uusitalon johdolla. Kevään teemana on ollut ”Minä valmentajana”. Ensimmäiseen koulutuserään osallistuvat nuorimpien ikäluokkien U9 – U11 valmennuksen edustajia. Olosuhteista johtuen koulutukset on vedetty pääosin etänä, mutta Uusitalon mukaan se ei ole tahtia häirinnyt. “Meillä on ollut hyvin aktiivista keskustelua eri aihealueista sekä niihin liittyviä välitehtäviä. Keskusteluiden ja kokemusten jakamisen kautta osallistujille on syntynyt hienoja oivalluksia itsestään valmentajana. Jokainen valmentaja on erilainen ja se on todellakin ok”.

U9 – U11 -koulutus jatkuu syksyllä, jolloin pureudutaan tarkemmin lasten psykologiseen ja aivojen kehitykseen sekä siihen, miten valmentaja huomioi ja tukee lapsen kehitystä eri ikäkausina.

Nina Uusitalon Aivotaidot-valmennus tukee valmentajien psykologista osaamista. Jokainen valmentaja toimii aina omista lähtökohdistaan: omaan taustaansa, koulutukseensa ja kokemuksiinsa pohjaten. Valmentaja tekee työtään itsellään. Hän välittää niitä tietoja, taitoja ja kokemuksia, joita hänellä on, tietoisesti ja tiedostamattaan. Myös omat ja muiden asettamat odotukset vaikuttavat usein vahvasti. Valmentaja, kuten kuka vain ihmisten kanssa työtä tekevä, tarvitsee vahvan asiaosaamisen lisäksi psykologista osaamista.